16.04.2007  Polly-rinsessa täyttää 8 vuotta 22.04.2007

Polly-rinsessa on toistaiseksi ainoa ulkomaan tuontini.  Aluksi sijoitin Pollyn helsinkiläisperheeseen, mutta pian Polly muutti kuitenkin takaisin luokseni. Polly ei nuorena pitänyt lainkaan näyttelytouhuista, se ei suostunut seisomaan kauniisti ja muutenkaan yhteistyö ei meillä toiminut. Jätin Pollyn kotiin ”kasvamaan” ja unohdin siis sen näyttelyuran kokonaan, ainakin toistaiseksi. Polly oli hirmun kiva ”kotikoira” ja hurmasi kaikki vieraamme iloisuudellaan.

Sitten v. 2002-2003 tuli tilanne, ettei minulla ollut näyttelyissä narttua mitä esittää (kauheessa näyttelykuumeessa ;) ), niin aloin treenaamaan Pollya ja hoitamaan sen turkkia huolellisemmin, olin sen kyllä pitänyt turkissa kaiken aikaa, joten turkki kaipasi vain ”siistimistä”. Luonteeltaan Polly on sellainen ilopilleri ja perheemme päivänpaiste, joten luotin kyllä että näyttelyissä se ainakin käyttäytyy hyvin.

Puoli vuotta treenattiin ja hoidettiin huolella turkkia, ja sitten menimme Ouluun asti äitinpäivän näyttelyyn 2003, ja heti napsahti sertti :)

Aluksi tavoittelimmekin vain serttiä, mutta nyt siis oli tavoitteena muotovalion arvo, eikä siihen tarvittukaan kaiken kaikkiaan kuin neljä näyttelyä, niin Pollysta tuli Suomen Muotovalio. Kaiken kukkuraksi 26.3.2003 Mikkelin KV-näyttelyssä August De Wilde palkitsi Pollyn myös Cacibilla  (kiitos Anneli Pietiselle kennel Mäntynummi, upeasta handlauksesta), joten tavoite nousi saman tien, nyt tähtäimessä olikin Kansainvälisen Muotovalion titteli, jonka Polly saavuttikin sitten joulukuussa 2005.

Polly on siis pienen pieni prinsessamme, luonteeltaan iloinen ja avoin, kaikille ystävällinen. Se nauttii pienestäkin saamastaan huomiosta, ei tarvitse kuin vilkaista sitä, niin se jo heiluttaa häntäänsä ja silmät säihkyy. Ja ainakin kerran päivässä se saa leijonahepulin ja yllyttää mukaansa hirmuun menoon jonkun muista koiristamme, ja silloin juostaan niin että nurmikko lentää :) . Polly on myös pieni karkurimme, varsinkin kun sillä on ns. kevättä rinnassa. Pihalla ollessamme tuntuu kuin se vain odottaa hetkeä jolloin sitä ei pidetä silmällä, se käyttää saman tien tilaisuuden hyväkseen ja karkaa. Yleensä sen löytää jonkun naapurin kompostikasasta (aivan ihanan tuoksuisena  :/). kerran eräs perhe toi sen uimarannalta meille; polly oli mennyt heidän kanssaan jakamaan eväitä ja perheen lapset olivat kovasti tykänneet Pollysta. 

Tänään Polly näyttää kiinanharjakoiralta, lähes nakulta jolla on kivat mansetit jaloissaan. Mutta alamme jälleen kasvattamaan Pollylle turkkia tavoitteen tuoda Polly vielä veteraanikehiin jonakin päivänä, ainakin siihen asti kun Polly nauttii mukana olosta.